Sanoituksista ja väittelyistä

Tänään on nyt taas näitä valituspäiviä tai hmm kritiikkipäivä koska valitus kuulostaa jotenkin turhan henkilkohtaiselta. Joka tapauksessa tässä jukeboxin pyöriessä sattui sieltä tulemaan Sielun veljiä (jukebox on siis tietokoneellani ja olen siirtänyt kaikki levyni kovalevylle) ja voi että alkoi "nykymusiikki" taas vituttamaan. Yksi asia josta olen suomalaisuudessa aina ollut hyvin ylpeä ovat olleet populaarimusiikissa tai pitäisikö sanoa rock-painotteisessa polulaarimusiikissa olevat sanoitukset. Onhan siis naiiveja ja purkka sanoituksia ollut aina mutta oikeasti kertokaa mulle joku alle 10v sitten aloittanut Suomalainen bändi jonka sanoitukset pääsevät edes lähelle Siekkareita tai edes lähelle vanhoja Neljän ruusun levyjä. Okei täytyy myöntää että Timo Rautiaisen
sanoitukset olivat omalla tavallaan aika osuvia samoin kun olen aina pitänyt totuudentorvi Putrosta eli Zen cafesta ja onhan lisäksi Apulannallakin ollut jotain ihan hienoja sanoituksia mutta mutta olen kyllä silti sitä mieltä että taso on laskemassa pahasti.

Sitten vähän asiasta toiseen eli olen (kuten kirjoituksistani arvata saattaa) vängännyt netin keskustelupalstoilla aina välillä vaikka mistä ja olen huomannut täysin uuden ilmiön tai siis minulle täysin uuden elikkä elikkä. Aiemmin jos joku ns hävisi väittelyn tai loppu konsensusta ei saavutettu oli asia silti käsitelty - nykyisin olen huomannut että jos henkilö a ei pysty perustelemaan omaa kantaansa niin sen sijaan että asia jätettäisiin siihen asiaa aletaan käsittelemään uusissa ketjuissa/posteissa vähän niinkuin erillisenä asiana. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että jos esimerkiksi moniku siis luppakorvakaniini-uskovainen ei pysty perustelemaan miksi luppakorvakaniinijuoksu on ylivoimainen laji vaikka hän niin aina ja kaikkialla väittää ja toista mieltä asiasta olevia mollaa niin sensijaan että hän alkaisi ajattelemaan että ehkäpä muutkin harrastukset voivat olla kivoja hän alkaa postaamaan aiheita joihin hän ujuttaa aina sopivasti viestejä kuinka oli taas niin upeaa olla luppakorvakaniinijuoksu turnauksessa ja kuinka siellä oli niiiiin hienoa. Tämä nyt oli siis vain yksi ja täysin "keksitty" esimerkki mutta olen siis huomannut saman asian tapahtuvan nykyisin useasti. En mä tiedä, muo ainakin vähän hävettäisi toimia noin lapsellisesti.

Tämän päivän hyvä asia on suunnattu ei-suomalaisille naispuolisille artisteille
ja kissanpojat suosittelevatkin lämpimästi seuraavien artistien tuotantoon tutustumista:

Sinead O Connor - koko tuotanto, niin hyvää musiikkia etten pysty edes kommentoimaan.

Kate Bush - Koko tuotanto, uusin levy ei tosin ehkä ihan niin hyvä kuin vanhat klassikot

Lauren Hill - Vain tämä 1 klassikko levy kuunneltuna joten muita en kommentoi

Sade - Ei tarvinne kommentoida tätäkään, ehkä vähän hmm tylsää musiikkia pidemmän päälle mutta ansaitsee kyllä silti paikkansa listalla.

Vanessa Paradis - ei uppoa kaikille, aika "kevyttä" musiikkia suurelta osin.
Erityismaininnan haluan antaa Marilyn and John kappaleelle.

Nina Simone - Hyväntuulen musiikkia, suosittelen jotain best of levyä aluksi ja sitten jos kolahtaa niin materiaalia laajemmin.

Tanya Stephens - uusin tällä listalla- reggae henkistä musiikkia.

L7- Punkkia, erityisesti klassikko bricks are heavy on tutustumisen arvoinen.

The Donnas - Amerikkalainen ROCK yhtye, todellista girl poweria, pistää monon rummuttamaan. Todella hyvää kitararokkia siis.

Tiedän että listalta jää puuttumaan monia hyviä artisteja joita en yksinkertaisesti tähän hätään muista sekä lukuisia joita en ole vain vielä kunnolla kuunnellut. Björkkiä tullaan ehdottamaan siitä olen varma mutta hmm pahoitteluni, ei koskaan ole kolahtanut mulle kunnolla vaikka olen kyllä yrittänyt kuunnella. Se mihin Björkin laulu sopi mainiosti oli pariisin nykytaiteen museossa tuossa muutama kuukausi sitten näkemäni teos jossa oli siis valokuvia pariskuntien rakastelusta ja björk soi tasutalla. Hmm mikä ihme ko teoksen nimi on??? ei muistu vaikka kuinka kolauttelisi päätä seinään...
Jokatapauksessa itse teos ja musiikki oli ihan hyvä paitsi että rehellisesti myönnettynä heteromiehenä minulle tuli fyysisesti paha olo miesten rakastelua näyttävien kuvien kohdalla. Mulla ei siis ole mitään homoja vastaa ollenkaan mutta nuo kuvat miesten yhdynnästä nyt vain jostain syystä aiheuttivat mulle ihan fyysistä pahoinvointia ja jotenkin tosi surullisen olon. En tiedä miksi, miehen ja naisen rakastelu kuvat olivat minusta kauniita ja kuvasivat hyvin jotenkin sellaista läheisyyttä mutta ne miesten väliset..en mä tiedä, ne olivat vain musta enemmänkin surullisia. Ehkäpä ne olivat vain "vähän" liian rajuja näin umpiheteron näkökulmasta tai jotain ja jos sitä itse yhdyntää ei olisi ihan niin läheltä näytetty olisi teoksesta voinut jäädä parempi fiilis.